tiistai 1. lokakuuta 2013

Peña de Bernal

Bernalin pikkukaupunki sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Queretarosta. Kylän nähtävyys onkin nimeltään Peña de Bernal, iso kivivuori, joka aikoinaan oli tulivuori. Perjantaisin ei minilla olekaan ikinä koulua, joten herättiin aikaisin ja lähdettiin ajamaan kohti Bernalia. Tavoitteena tietysti nähdä ja kokea Peña de Bernal.




Ennen suurta kiipeilyurakkaa pysähdyttiin syömään. Bernalin Gorditakset olivat todella hyviä!




Aurinko paistoi todella kuumasti, joten hiki virtasi kun lähdettiin kiipeämään ylöspäin. Tytöt ilmoittivat jo aikoja sitten, etteivät jaksa ylös asti kiivetä, joten jäivät odottamaan matkan varrelta löydettyyn kahvilaan. Onneksi pojat sentään jaksoivat!

Välillä reitin varrella oli todella liukkaita kohtia, mutta onneksi tähän oltiin varauduttu ja meillä oli asian mukaiset kengät jalassa. Vastaan tuli myös yksi vanhempi rouva, joka oli kiivennyt tänne korkokengät jalassa! Ihmeteltiin kovasti, miten hän on siinä onnistunut, mutta respectit siitä!

Vesipullot olivat ohan ehdoton varuste tällä reissulla!


Noin tunnin kipuamisen jälkeen päästiin viimein ylös. Tästä jos olisi halunnut jatkaa ihan huipulle saakka, olisi tarvinnut kunnon kiipeilyvarusteet, valjaat ja ohjaajan. 






Näkymät oli ihan huikeat ja pysähdyttiinkin tähän lepäämään ja ihastelemaan maisemia joksikin aikaa. Tuntui ettei haluttaisi laskeutua täältä ollenkaan! Hyvä fiilis hyvässä seurassa, auringon paisteessa ja monoliitin päällä :) huomattiin kuitenkin, että sadepilvet alkoivat lähestyä. Tulikin sitten kiire lähteä laskeutumaan, koska sateella kivi olisi varmasti todella liukas ja vaarallinen. Matkan varrelta nimittäin löytyi yksi jos toinenkin risti muistuttamassa ihmisistä, ketkä ovat tippuneet kiipeilymatkaltaan alas kuolemaan.



Rankkasade alkoikin juuri kun päästiin tyttöjen luo. Jäätiin sitten odottelemaan sateen loppumista ja tilailtiin drinkkejä. Täällä yksi suosittu juoma on punaviini, mihin laitetaan lime jäätelöä sekaan. Kuulosti aluksi ainakin mun korvissa todella oudolta, mutta on muuten hyvää.

Sade ei kuutenkaan lakannut, joten jouduttiin kastumaan. Tässä parkkipaikalla lähdössä taas kohti kotia, Peña de Bernal taustalla.

Sain taas kokeilla yhtä uutta meksikolaista ruokaa kun pysähdyttiin ostamaan kadulta maissia nimeltä elotes. Grillattu tai keitetty maissintähkä valellaan majoneesilla, dipataan juustoraasteeseen ja päälle ripotellaan runsaasti chiliä. Todella hyvää!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti