Tequisquiapan

Tequisquiapan, tai lyhyemmin Tequis, on pieni kylä Queretaron osavaltiossa, n. tunnin päässä Queretaron kaupungista. Yhden koulukaverini perhe asuu täällä ja hänen siskollaan oli synttärit perheen asunnossa, johon lähdettiin yhdessä tyttöjen kanssa.

Olin ollut ystäväni Queretaron kämpässä yötä ja aamulla odotettiinkin, että sen poikaystävä tulee hakemaan meidät autolla. Perus miehet, saapuivat kuitenkin noin tunnin myöhässä :D Tequikseen saavuttiin siis hyvissä ajoin päivällä, jolloin jäi aikaa käydä tutustumassa pieneen keskustaan. 

Meksikossa synttärijuhlia vietetään hieman erilailla kuin Suomessa. Normaaleihin bileisiin kutsutaan yleensä satoja ihmisiä! Täällä oli laitettu pöytiä ja tuoleja pihalle ja perheen äiti huolehti yhdessä siivoojan kanssa tarjoiluista. Illalla myöhemmin kun kaikille tuli nälkä, oli paikalle palkattu kokonainen taco koju ruokkimaan nälkäiset juhlijat. Ihmisiä paikalla oli vähän yli sata.

Viimeiset olutkannulliset tynnyristä

Kaduilla ja eri kaupunkien/kylien aukioilla on aina vappupallo myyjiä vuodenajasta riippumatta, eihän täällä edes vappua vietetä.

Käytiin myös katsastamassa Tequiksen vanhat junaraiteet. Täällä Meksikossahan ei oikeastaan ole toimivaa junaverkostoa, vaan kaikki välimatkat kuljetaan joko busseilla tai lentokoneella. Jotain tavaraliikennettä tästä kuulemma saattaa joskus mennä, mutta pääasiassa raiteet säilyvät käyttämättöminä.

Perus bilekikka täällä on kääntää juomalasi väärinpäin kättä vasten ja juoda juoma loppuunasti näin. Kaikissa ravintoloissa/baareissa on tälläiset kapeat, samanlaiset lasit joilla käätö on helppo toteuttaa. Tai no, vaatihan se muutaman kerran harjoitusta, mutta nykyään osaan tämän homman ihan niinkuin aito oikea meksikolainen ;)

San Miguel del Allende

Yhtenä lauantaina tehtiin tyttöjen kanssa päiväreissu San Migueliin. Tämä kaupunki on rakennuksineen yksi Unescon maailmanperintö kohteista, mutta vielä enemmän tunnettu turistikaupunkina, minne esimekiksi itsenäisyyspäivänä saapuu ihmisiä ympäri Meksikoa. 

Aluksi otettiin bussi San Joseehen, Marielan kotikylään josta oli tarkoitus jatkaa matkaa kohti San Migueliä. Meidän kämpässä ei jostain syystä tullut vettä ollenkaan joten onneksi päästiin suihkuun ystävämme kämppään! 

San Migueliin saavuttiin vasta myöhään illalla, tänä päivänä ei ollutkaan suunnitelmissa muuta kuin lähteä ulos. 

Kierreltiin muutamat paikat läpi. Ensimmäiseksi mentiin pieneen baariin syömään ja juomaan Micheladas-nimisiä juomia. Tämä iso lasillinen sisältää olutta, salsaa, suolaa, limeä ja valitsemaasi makua. Itse join mangonmakuista, mutta en osaa oikein sanoa pidänkö siitä oikeasti vai en :D salsan maku on aika hämmentävä mutta kai sitä kaikkeen tottuu! Micheladas ovat kuitenkin meksikolaisten suurta herkkua! 

Sade jatkui taas vaihteeksi yöllä, saisivat hurrikaanit jo hellittää! Yhdestä baarista meni sähkötkin kesken kaiken. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvinnut odottaa kahta tuntia ja saatiinkin valot takaisin jo muutamassa minuutissa. Meno ei kuitenkaan lakannut sillä aikaa koska kaikki lauloivat yhdessä meksikolaisia biisejä pitäen tunnelman yllä :)

Sunnuntaina mentiin kaupungille syömään ja kadut olivat täynnä tanssivia ihmisiä erilaisissa puvuissa. Jokainen ryhmä edusti tiettyä aluetta Meksikosta ja oli todella hauskaa seurata tälläistä kulttuuritapahtumaa ravintolan parvekkelta nauttien samalla chilaquilesejä !

Onneksi päivät ovat täällä superlämpimiä eikö tarvitse pelätä rankkasateita !

Peña de Bernal

Bernalin pikkukaupunki sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Queretarosta. Kylän nähtävyys onkin nimeltään Peña de Bernal, iso kivivuori, joka aikoinaan oli tulivuori. Perjantaisin ei minilla olekaan ikinä koulua, joten herättiin aikaisin ja lähdettiin ajamaan kohti Bernalia. Tavoitteena tietysti nähdä ja kokea Peña de Bernal.

Ennen suurta kiipeilyurakkaa pysähdyttiin syömään. Bernalin Gorditakset olivat todella hyviä!

Aurinko paistoi todella kuumasti, joten hiki virtasi kun lähdettiin kiipeämään ylöspäin. Tytöt ilmoittivat jo aikoja sitten, etteivät jaksa ylös asti kiivetä, joten jäivät odottamaan matkan varrelta löydettyyn kahvilaan. Onneksi pojat sentään jaksoivat!

Välillä reitin varrella oli todella liukkaita kohtia, mutta onneksi tähän oltiin varauduttu ja meillä oli asian mukaiset kengät jalassa. Vastaan tuli myös yksi vanhempi rouva, joka oli kiivennyt tänne korkokengät jalassa! Ihmeteltiin kovasti, miten hän on siinä onnistunut, mutta respectit siitä!

Vesipullot olivat ohan ehdoton varuste tällä reissulla!

Noin tunnin kipuamisen jälkeen päästiin viimein ylös. Tästä jos olisi halunnut jatkaa ihan huipulle saakka, olisi tarvinnut kunnon kiipeilyvarusteet, valjaat ja ohjaajan. 

Näkymät oli ihan huikeat ja pysähdyttiinkin tähän lepäämään ja ihastelemaan maisemia joksikin aikaa. Tuntui ettei haluttaisi laskeutua täältä ollenkaan! Hyvä fiilis hyvässä seurassa, auringon paisteessa ja monoliitin päällä :) huomattiin kuitenkin, että sadepilvet alkoivat lähestyä. Tulikin sitten kiire lähteä laskeutumaan, koska sateella kivi olisi varmasti todella liukas ja vaarallinen. Matkan varrelta nimittäin löytyi yksi jos toinenkin risti muistuttamassa ihmisistä, ketkä ovat tippuneet kiipeilymatkaltaan alas kuolemaan.

Rankkasade alkoikin juuri kun päästiin tyttöjen luo. Jäätiin sitten odottelemaan sateen loppumista ja tilailtiin drinkkejä. Täällä yksi suosittu juoma on punaviini, mihin laitetaan lime jäätelöä sekaan. Kuulosti aluksi ainakin mun korvissa todella oudolta, mutta on muuten hyvää.

Sade ei kuutenkaan lakannut, joten jouduttiin kastumaan. Tässä parkkipaikalla lähdössä taas kohti kotia, Peña de Bernal taustalla.

Sain taas kokeilla yhtä uutta meksikolaista ruokaa kun pysähdyttiin ostamaan kadulta maissia nimeltä elotes. Grillattu tai keitetty maissintähkä valellaan majoneesilla, dipataan juustoraasteeseen ja päälle ripotellaan runsaasti chiliä. Todella hyvää!!